Elinkaarimalli on ollut viime vuosina kasvavan kiinnostuksen kohteena, erityisesti julkisissa rakennushankkeissa. Miten tämä toimintamalli eroaa perinteisestä tavasta toteuttaa rakennushankkeita? Mitä etuja kumppanuuteen perustuva malli tuo? Nämä salat avaa Kimmo Niemi, CAPEX Advisorsin tekninen johtaja.
Elinkaarimallissa toteuttaja vastaa hankkeen jokaisesta vaiheesta: suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Ylläpito ei tarkoita pelkästään rakennuksen teknistä huoltoa, vaan se kattaa myös esimerkiksi siivouksen ja ulkoalueiden hoidon. Tämä pitkäaikainen yhteistyö tilaajan ja palveluntuottajan välillä varmistaa, että molemmat osapuolet ovat sitoutuneita rakennuksen elinkaaren optimoimiseen.
”Kyseessä on kumppanuusmuoto, jossa tehdään yhteistoimintaa koko matkan varrella”, painottaa Niemi. “Malli eroaa merkittävästi perinteisestä KVR-urakasta, jossa tilaaja kilpailuttaa ja valitsee urakoitsijan, joka vastaa vain rakentamisesta, jättäen rakennuksen ylläpidon täysin tilaajan vastuulle.”
Elinkaarimallissa tilaaja ostaa käytettävyyttä, ei vain seiniä. Palveluntuottaja vastaa rakennuksen toimivuudesta koko sopimusjakson ajan: jos lattiat eivät kestä, tai ilmenee sisäilmaongelmia, on palveluntuottajan velvollisuus korjata ongelmat omalla kustannuksellaan. “Tämä on suuri etu tilaajalle, joka välttyy monilta riskitekijöiltä ja voi olla varma rakennuksen toimivuudesta ja käytettävyydestä pitkän ajan kuluessa”, Niemi huomauttaa.
Ylläpidon näkökulmasta elinkaarimalli tarjoaa merkittäviä etuja, sillä palveluntuottaja hoitaa kaiken aina pihojen kunnossapidosta teknisiin järjestelmiin asti. Tämä vähentää tilaajan työtaakkaa ja varmistaa, että rakennus pysyy hyvässä kunnossa.
”Palveluntuottaja vastaa 20 vuotta kaikesta – kiinteistöhuollosta, siivouksesta, ulkoalueista, kunnossapidosta ja jopa investointiluontoisista korjauksista”, Niemi luettelee. “Tämä tekee elinkaarimallista erityisen houkuttelevan vaihtoehdon kunnille ja muille julkisille toimijoille, joilla ei välttämättä ole resursseja tai asiantuntemusta huolehtia näistä tehtävistä itse.”
Lisäksi elinkaarimallissa palveluntuottaja kantaa vastuun myös energiankulutuksesta tietyissä rajoissa, mikä lisää tehokkuutta ja kannustaa energiatehokkaisiin ratkaisuihin jo rakennusvaiheessa. “Tämä mahdollistaa pitkän aikavälin kustannussäästöt ja tukee kestävää kehitystä”, hän lisää.
Elinkaarimallin yksi merkittävimmistä eduista on se, että rakennus on sopimusjakson lopussa paremmassa kunnossa kuin vastaava KVR-mallilla toteutettu rakennus. “Sopimuksessa määritellään tarkka kuntotaso, joka rakennuksen on täytettävä 20 vuoden käytön jälkeen”, selventää Niemi. “Tällöin rakennuksen tekninen nykyarvo on usein 80–85 prosenttia, kun taas itse ylläpidettyjen rakennusten arvo voi olla vain 60–70 prosenttia.”
Tämä tarkoittaa, että kunta saa sopimuskauden päätyttyä käyttöönsä hyvin hoidetun ja toimintakykyisen rakennuksen, jonka ylläpidosta on vastannut ammattimainen toimija. “Elinkaarimallissa tilaaja säästyy monilta huolilta ja yllätyksiltä – ja rakennuksen käyttöikä pitenee huomattavasti.”
Yksi yleisimmistä elinkaarimalliin liittyvistä väärinkäsityksistä on, että se olisi kalliimpi kuin perinteinen urakkamalli. “Tämä johtuu siitä, että elinkaarimallissa maksetaan sekä rakennuskustannukset että 20 vuoden ylläpitokustannukset ja riskienhallinta samassa paketissa”, Niemi huomauttaa. “Jos lukuja vertaa suoraan KVR-urakkaan – jossa maksetaan vain rakentamisesta – vaikuttaa elinkaarimalli kalliimmalta. Todellisuudessa kyse on kuitenkin kahden eri kokonaisuuden vertailusta”, hän lisää. “Myös kustannusten valossa elinkaarimalli on tilaajalle turvallinen ja ennakoiva ratkaisu.”